torstai 31. lokakuuta 2013

"Jos osaat tehdä jotakin tai edes uneksit osaavasi, ryhdy toimeen. Uskalluksessa on henkeä, voimaa ja taikaa. Aloita heti." (Johan Wolfgang von Goethe)

Olen pitänyt vähän hiljaiseloa blogin puolella, sillä aika on kulunut erilaisten kouluprojektien ja tulevan näyttelyn parissa. Huhtikuussa varasin paikan ja huomenna olisi pystytys. Huomisesta lähtien siis tervetuloa tänne:




Jännä miten tuollaisenkin projektin kanssa voi tunneskaala aaltoilla ihan laidasta laitaan!

-"Hei tästähän tuli kiva!"
-"Eih! Miksen mie osaa mitään!"
-"En mie keksi miten tän vois laittaa tähän..."
-"Onks tää nyt valmis?"
-"Oi rakastan tätä!"
-"No enpä olis uskonut että tää näyttää tältä."
-"Mutta täähän on parempi kuin suunnitelma!"
-"Onhan tässä vielä aikaa.."
-"Miks miul on kädet!?"
-"Tätä en kyllä varmasti näytä kellekään."
-"Voi ku se näyttely ois nyt heti!"




Mutta nyt monenlaisten ratkaisujen, kompromissien ja oivallusten jälkeen, näyttelytavarat odottavat urheilukassissa huomista pystytystä. Päätin etten enää niihin koske. Tykkään kyllä paljon tuollaisista projekteista missä on monta liikkuvaa osaa ja pitää pohtia kunnolla asioita.  Koulun kautta olen ollut mukana näyttelyissä, mutta tämä on ensimmäinen ihan oma ja siinä mielessä erityinen. :)
Eli tervetuloa (tai siis tervemenoa) lastenosastolle huomisesta alkaen katsomaan töitäni livenä!
Laitan tänne myös pystytyksen jälkeen kuvia sieltä.


Eräs välityö oli pakko ottaa käsiin, ettei pää olisi ollut kokoajan näyttelytöissä. Jotain rentouttavaa ja helppoa.. aloin siis väkertää virkattuja suuria tilkkuja iltapuhteina. Näin syntyi elämäni ensimmäinen itse tehty torkkupeitto! En ole ennen tuollaiseen alkanut, koska saman toistaminen on ollut aina kompastuskiveni. Onneksi tilkkuihin pystyi tekemään värivariaatioita. Käytin lankakorissa olevia jämälankoja ja niin peitosta tulikin itselleni hyvin epätyypillisillä väreillä sonnustettu. Yllätyksekseni nuo värit alkoivat tuntua tosi hyviltä loppujen lopuksi! Sininen ja keltainen ovat viimeaikoina näyttäneet muutenkin hyviltä yhdessä, hupsista.
Nyt peitto on ollut käytössä jo muutaman viikon ja hyvin lämmittää rei'istä huolimatta.




PS. Olen kehitellyt pikkuhiljaa toista blogia, johon päivittelisin vain huovutusasioita. Nimi blogilla jo on! Julkaisen sen lähiaikoina. Ehkä jo huomenna. Tuntuu joskus sekavalta päivittää tänne niin monenlaisia juttuja, niin ajattelin laittaa järjestykseen sen asian!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

"Vasten auringon siltaa.." (Katri Helena)

Yksinkertaisuus on nyt valttia, päätin. Ensin on suunnitelma. Toiseksi valitaan materiaalit. Kolmanneksi värit. Sitten katsotaan mitä syntyy.



Neulahuovutusta...





Märkähuovutusta..






"KOLMEN AURINGON SILTA"
60cm x 80cm



Silta on tehty samoista lipaston kahvoista, joita aikaisemmassa "Kahdeksan salaisuutta" huopatyössäni myös käytin. Auringot ovat osia kirpputorilta löytyneestä vanhasta virkkaustyöstä. Vielä en ehtinyt takarimaa laittaa, siksi käpälät kuvassa pitelemässä.

"Värit tuulen pystytkö sä maalaamaan?"(Pocahontas)

Se olisi lankapäivityksen aika! Blogissa, sekä kotona. Kasasin pari viikkoa sitten kaikki jämälankani yhteen ja neuloin niistä hyvin sekavärisen ja vapaamuotoisen villapaidan. En ole neulonut villapaitaa ainakaan kymmeneen vuoteen. Ei vaan ole tullut aloitettua, ehkä tänä talvena innostun jostain villapaitaohjeesta ja tekaisen.

Aika paksu ja lämmin tuli! En käyttänyt ohjetta ja tein muutenkin aika mutu-tuntumalla, se kyllä näkyy. Hihojen yhdistämiskohdista ei tullut kovin nättejä, joten tein olkapäihin mustalla langalla  "koristenyörit". Tämmöisiä ei niin vakavasti otettavia taidepaitoja voisin tehdä toistekin, kunhan taas lankoja kertyy nurkkiin.







Myös Garnstudio Drops Designin Alpaca Boucle-langasta tuli ylävartalon lämmittäjä, ympyrätakki. Tähän voisin laittaa vielä napit. Kevyt ja lämmin, täydellinen yhdistelmä. En tiedä onko tuo vaaleansininen ihan minun väri, mutta jostain kumman syystä sen kanssa kävelin kaupasta kotiin.








Pirtin Kehräämön meleerattu karstalanka sai huivin muodon eilen eräissä tupareissa. Tykkään ottaa langat joskus juhliin mukaan, koska ystävien kanssa jutellessa työt syntyvät vähän niin kuin siinä siivellä, huomaamatta. :) Mutta silloin työn pitää olla juuri jotain tuollaista yksinkertaista, ettei tarvitse ohjeita tuijotella. Lanka ei ihan riittänyt reunuksen viimeiseen kymmeneen senttiin, mutta se ei haittaa, kun huivi on kaulassa sitä ei huomaa. Rakastuin tuohon väriin !