torstai 9. toukokuuta 2013

"Olen kevyt kuin sudenkorento." (Pekka Ruuska)

Yleensä haluan viedä ideat loppuun asti ja pitää niistä kiinni keinolla millä hyvänsä. Mutta joskus kannattaa luopua niistä ja vaihtaa suuntaa. Voi syntyä jotain mukavampaa.

Olin värkkäillyt viime syksynä  kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa, jotka jostain syystä jäivät kesken.
Toinen oli huovutettu sudenkorentotaulu, vailla kirjontaa tai muuta lisätyöstöä. Toinen oli metallilangasta taivuteltu sudenkorento, jonka piti tulla erääseen toiseen tauluun. Löysin nuo molemmat tänään ja huomasin kuinka samankokoiset korennot ovat. Hylkäsin sillä hetkellä molemmat tauluideat ja aloin suunnitella korentojen yhdistämistä jollakin tavoin.

Leikkasin huopakorennon irti ääriviivoja pitkin ja kirjoin sen helmillä. Metallikorento sai pysyä sellaisena kuin oli. Yhdistin korennot seinä/ikkunakoristeeksi metallilankojen ja vanhojen lusikoiden avulla. Lusikat muistuttivat muotokieleltään myös sudenkorentojen vartaloita.













4 kommenttia:

  1. Ihana! Sinun huovutustyösi ovat ihan mielettömän upeita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että pidät, kiitos! Huovutus onkin se lemppari käsityöjuttu minulle. :)

      Poista
  2. Tämä(kin) työsi on niiin ihana! Nämä sinun kuvat on niin inspiroivia että kädet syyhyäisi itselläkin väkertää taas kaikkea, mutta ei just nyt jaksa eikä ehdi kun on tuo uusi pikkumies viemässä kaikki voimat :) No joku päivä taas...!

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon! Ihanaa jos nämä innostavat muitakin "kollegoja". Itsekin kun käyn muiden blogeissa, olen usein ihan leuka lattiassa että miten joku voi osata jotain tosi hienoa! Väkisinkin siinä inspiroituu itsekin. Tsemppiä pikkumiehen kanssa, varmasti hänkin sinua inspiroi. :)

    VastaaPoista