keskiviikko 26. joulukuuta 2012

"Anna mennä ja feidaa rypyt sun otsassa." (Pariisin Kevät)

Sitten pehmeämpiin asioihin. Jatkan edellistä aihetta, syksyllä tekemiäni töitä ja kokeiluja, mutta päätin tehdä erillisen osion näistä lopuista ettei tule liian pitkää ja sekavaa päivittelyä.

Tuo metallilanka on kyllä siinäkin mielessä mitä mainioin materiaali, että sitä voi yhdistellä hyvin monen asian kanssa. Olen miettinyt kuinka sitä voisi yhdistää villaan, toiseen intohimooni. Tässä ensimmäinen teos jossa olen yhdistänyt (joskin pienissä määrin) villan ja metallin. Tajusin juuri, että tämä on myös ensimmäinen maisema-huovutustyöni. Yleensä huovutuksissani esiintyy huovutettuja ja kirjottuja hahmoja, nyt pystyin keskittymään isompiin asioihin. Yksityiskohtakuvissa värit ovat kummallisen haaleat, ylimmässä lähimpänä totuutta. Tämä sarja saa kenties jatkoakin. :)



"MEREN YLLÄ KEINUJA"
(taulu)

Huovutus, kirjonta, metallilanka
35cm x 42cm







Tässä vielä kuva viimeistelyvaiheesta.





Tässä taulussa onnistuin mielestäni värin kanssa. Nimeä tällä ei vielä ole. 

Huovutettu, kirjottu

25cm x 36cm 






Huovuttuja rannekkeita, jotka pysyvät kiinni napeilla. Oikein käyttökelpoiset.





 Sekä ei-niin-käyttökelpoiset lapaset. Toiset lapaset jotka olen ikinä huovuttanut. Ensimmäiset onnistuivat ihan hyvin pari vuotta sitten ja ovat kestäneet käytössäkin. Näistä tuli niin paksut ja jäykät, että sopivat paremmin patakintaiksi kuin ulkokäyttöön. Aina ei tule sitä mitä toivoisi.






Joskus tulee tehtyä myös sellaisia hyvän mielen juttuja ihan omaksi iloksi. Hyvä esimerkki sellaisista on tämä huovutettu ja kirjottu merihevos-henkinen pehmo. Ei mitään sen suurempaa käyttötarkoitusta vielä, mutta halusin testata Garnaluxilta ostamiani kirjontalankoja ja niin syntyi hän. Korkeus noin 30cm.





Toinen hyvän mielen juttu oli tämä joulupallo. Tein näitä kaksi, mutta toisesta en muistanut ottaa kuvaa. Nämä päätyivät joulutervehdyksiksi (ihana sana kirjoittaa oikein) kanssa-asuksin perheelle ja omalleni.
Näitä on tosi kiva tehdä! Mattopuukolla viillot styroxpalloon, ja sopivan kokoisten tilkkujen reunat tungetaan viiltoihin. Reunojen päälle kiinnitin hopeanauhan peittämään reunat.





Pomolle (kyllä, aivan, Bruce Springsteenille) tein joululahjaksi neulepuikkokotelon.
Kiinnitin kankaan Pringles-tölkkiin liimalla ja koristelin pitsein. Kovetin koko hoidon vesi-liimaseoksella. Tein näin myös tölkin kannelle, mutta se ei valitettavasti kuvassa nyt näy. Voi tuota toki käyttää muunakin kuin puikkotarkoitukseen.




Innostuin ennen joulua neulomaan perheenjäsenille sukat pitkästä aikaa! Ei se ollutkaan niin raastavaa kuin muistin. Käytin vanhoja lankojani pois, paitsi sinisiin ostin uudet.

Lankoina:

Kirjavat vasemmalla:
Musta ja harmaa lanka, Garnstudio Drops Design, Big Merino
Oranssi, Garnstudio Drops Design, Nepal
Vihreä, Garnstudio Drops Design, Nepal, ennen keltainen, mutta värjätty kirjavan vihreäksi.

Kirjavat keskellä:
Garnstudio Drops Design, Karisma (kaksinkertaisena), seassa myös vähän Alpaca baby merinoa.

Siniset keskellä:
Garnstudio Drops Design, Andes

Kirjavat oikealla:
Garnstudio Drops Design, Eskimo

Huomaa varmaan mihin lankatehtaaseen olen juurtunut.. :D




Tämä kirjava pipo syntyi Garnstudio Drops Designin kaksinkertaisesta Delight-langasta. 
Näitä voisi tehdä lisääkin eri yhdistelmillä. 



Ja nyt, tattaratattarataaa! Olen päässyt VIHDOIN yli suuren kynnyksen, jonka olen halunnut ylittää jo monta vuotta, mutta en ole jaksanut/viitsinyt/pystynyt ja mitä muista ennakkoluulo- ja tekosyysanoja onkaan.
KIRJONEULEET.

Olen aina ollut jotenkin siinä käsityksessä että sehän on hirveän hankalaa ja langat sotkeentuvat. Mutta viime viikolla juttelin erään luokkalaiseni kanssa asiasta ja hän neuvoi minulle kuinka lankoja tulee pitää, ilman että ne sotkeentuvat tai niitä on hankala hallita. Päätin, että yksi jouluprojektini on opetella kirjoneuleen neulominen. Aloitin ja innostuin! Sormet siinä tuli vähän kipeäksi, enkä tuossa ensimmäisessä pipossa osannut ottaa huomioon kuinka kirjoneuleesta tulee paljon paksumpaa kuin tavallisesta. Niinpä tuosta piposta tulikin sellainen, ettei se mahdu kovin moneen päähän. En tehnyt sen kummempia suunnitelmia, vaan kokeilin improna mitä eri kuvioita saan aikaan tuolla tekniikalla.




Toiseen pipoon tajusin tehdä jopa suunnitelman ruutupaperille. Tästä tuli ihan käytettävä. Vaikka resorikohta onkin vähän löysä. Pitää varmaan seuraavaan tehdä niin, että tekee resorin tiukaksi ja lisää sitten sen jälkeen vähän silmukoita. Mutta ihanaa kun pääsee jyvälle jostain joka on aikaisemmin ollut melkoista mandariinikiinaa. Kiitos Villapallo neuvonnasta! ( http://villapallo.blogspot.fi/ )




Nyt alkavatkin puhaltaa uudet tuulet, en vaan tiedä vielä minne. Koulua ei enää ole ja ovet ovat avoinna jos vaan haluan niistä mennä. Olen kovasti miettinyt, jos hakisin helmikuussa alkavalle yrittäjä-kurssille. Se voisi antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Askel on vain otettava. Onneksi on vielä tammikuu aikaa pohtia, onko nyt sen vuoro vai kenties myöhemmin vai ehkä jotain aivan muuta. Jännittävää..

5 kommenttia:

  1. Tsemppiä uuteen menoon! Pidän erityiseti tuon huopameren aalloista.

    VastaaPoista
  2. Voi kun kiva että kirjoneuleopastukseni oli hyödyksi, pipoistahan tuli tosi kivoja! Siitä vaan kirjoneuleilemaan lisää:-)

    Ja niin ihania nuo puutyöt ja huovutukset, voi että!

    VastaaPoista
  3. Meren yllä keinuja - ihastuin, rakastuin, meinasin pakahtua rakkausesta,onnesta ja siitä, miten ihanan kaunis voi jokin asia olla! Ja miten taitava olet!!! Oihj..... <3
    jos joskus siitä luovut,olen halukas ostaja ;) :D AIVAN MAHTAVA!

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos ihanista sanoistanne!

    Valitettavasti tuo yksilö meni lahjaksi, sitä on vaikea nyt riistää takaisin. :D Mahtavaa kuulla että jokin tekemäni asia aiheuttaa saa aikaan tuollaisia tunteita.

    Mutta kuten sanoin, teen luultavasti lisää samaa sarjaa, en samanlaista, mutta keinujan matka jatkuu. Joten kannattaa seurata blogia, tänne ne sitten ilmestyvät, ja jos jokin sitten kiinnostaa niin ota ihmeessä yhteyttä. :)

    VastaaPoista
  5. Keinujaan ihastuin minäkin, suorastaan lumouduin.

    VastaaPoista