keskiviikko 10. lokakuuta 2012

"Open mind for a different view. " (Metallica)

Joskus asiat pitää vääntää rautalangasta. Metallilankapunonta = Uusi rakkaustekniikka.
Se on ollut tämän viikon aihe koulussa. Luulin etten hallitsisi sitä kovin hyvin, joskus olen kokeillut jotain metallilangasta vääntää enkä saanut mitään aikaiseksi. Mutta väärässä olin. Kun opettaja näytti aluksi korin punonnan oikean tekniikan, niin aukesikin aivan uusi maailma!

Tässä ensimmäinen työni, tuikkulyhty. Sinne voi laittaa pilttipurkin tai isommankin ja ripustaa roikkumaan.
En edes yrittänyt pyrkiä täydellisen sileään lopputulokseen tässä tekniikassa. Siksi valitsin hehkutetun kuparilangan hopean väristen sijaan. Mielestäni siihen sopii paremmin tuollainen muhkuraisuus ja rosoisuus.







Toinen työni olikin ihan erilainen. Vääntelin omani ja kanssa-asukin silhuetit seinätauluksi. Piirsin ensin ääriviivat (tietokoneen näytöstä läpi, valokuvista) paperille ja muotoilin langat ääriviivojen mukaan miten taisin. Itse olen siis tuo oikeanpuoleinen, en pitkäletti.







Sitten tein toisen tuikkulyhdyn, jota voi käyttää myös kynätelineenä. Tämän tein osittain mallista, koulussa oli saman tyylinen mutta pienempi. Punos on nimeltään kulkurinpunos.





Teinpä jotain sellaista jota oikeasti tarvitsenkin, korutelineen mihin saa korvakorut! Ainakin roikkuvat, nappikorviksille tuo ei oikein toimi. Käytin metalliverkkoa apuna, jonka ympärille punoin paksumpaa lankaa ja koukut. Tein vielä pienen taskun alaosaan, johon voi laittaa pinnejä ja muuta.



Pienenä välityönä syntyi myös metallipöllö. Jostain syystä taas pöllö, hyvänen aika. Kai se on vaan niin helppo muoto tehdä. Siiviksi ja nokaksi löysin kätköistäni kristallihelmet joita en ajatellut koskaan käyttäväni, eivät ole ihan omantyyliset. Mutta hälle sopivat hyvin!



Huominen olisi vielä tätä kurssia jäljellä, en tiedä mitä tulee syntymään. Ehkä kurkkaan Pinterestia vielä aamulla jos löytyisi jokin inspiroiva kuva. Mutta ei näiden vääntely kurssiin lopu, luulen että tästä tulee syvä ja pitkä ystävyyssuhde. Kävin eilen ostamassa oman pihtisarjankin ja rautasahankin heräteostoksena.


Ja loppuun vielä tänään valmiiksi tullut superlämmin kauluri. :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

"I see your true colors." (Phil Collins)

Uudistin vähän blogin ulkoasua kun näytti niin kalpealta pelkkä valkoinen. Värejä lisää!

Tällä viikolla koulussa aiheena oli mosaiikki ja siellä syntyikin varsin värikäs tuotos. Tämä ei välttämättä ole varsinaista mosaiikkia mutta lähellä sitä. Liimasin (kirpparikaulakoruista purkamiani) helmiä, nappeja ja puolikkaita huopapalloja kirpputorilta ostamaani peiliin. Viimeistelin kestävyyden vielä liima-vesiseoksella kahteen kertaan. Kiinnityskoukku vielä puuttuu, olisi kiva saada seinälle pian!



Viikonlopun yhtenä tuotoksena syntyi myös (pitkästä aikaa) neulahuovutettu Unipöllö. Vesihuovutin lopuksi vielä hieman pintaa niin kestää paremmin. Toimii ainakin heittovälineenä ja stressipallon tapaisena, testasin tänään. Huovutin tänään myös erään isokokoisemman tyypin, mutta hän on vielä kuivumassa ja koristelua vailla, joten näyttäytyy myöhemmin.




keskiviikko 3. lokakuuta 2012

"On vaikea olla kunnioittamatta henkilöä, joka osaa kirjoittaa "tiistai". " (Nalle Puh)

Syksyn mittaan on tullut tehtyä koulussa kaikenlaista pientä. En ole kaikkea päivitellyt tänne sillä ne saattavat päätyä vielä lahjaksi. Mutta tässä viimeaikaisia tuotoksia.

"Plastinen paperimassa" oli pari viikkoa sitten aiheena. Tein kanaverkon ja massan yhteistyöllä kaksi pöllöä. Isompi on soittorasia (kappaleena "Where do I begin? Lovestory") ja pienempi vain koriste.
En pitänyt paljoa massan muotoilusta, oli vähän hankala käsitellä kun mureni niin helposti. Siksi päädyin tuollaisiin helppoihin muotoihin. Mutta maalaaminen oli tosi kivaa! Nyt kaverukset roikkuvat työhuoneen verhotangossa. (Tämän päivityksen otsikko viittaa Puolen Hehtaarinmetsän Pöllöön joka on kovin viisas ja taitaa kaikenlaista)





Muutama viikko sitten tehtiin myös ruokailuvälineistä koruja. Tässä vain pari, sillä näistäkin menee aika moni lahjaksi. Esittelen ne sitten myöhemmin.

Kaiversin lusikkaan pienen otuksen. Työkaluna toimi melkolailla samanlainen vempain mitä hammaslääkärit käyttävät poraamiseen, äänikin oli samanlainen. Ei tuntunut pysyvän millään käsissä vaan heilahteli joka suuntaan. Mutta olen silti tyytyväinen häneen vaikka kuvaustilanne osoittautui myös hankalaksi.



Haarukasta tein myös eläimen. En kyllä toista kertaa lähde tuohon urakkaan, oli sen verran raskas sahata lehtisahalla nuo ääriviivat, meni ainakin kaksi tuntia. Kuviot tein samaisella poralla kuin lusikkaankin. En vielä tiedä mihin käyttöön tuo tulee, kaulakoruna saattaa olla hieman vaarallinen ja avaimenperänäkin saattaa olla liian terävä. Yritin kyllä hioa haarukan päitä tylpemmiksi. Saa nähdä mihin päätyy. Tällä hetkellä toimii lähinnä motivaattorina itselleni sellaisiin töihin, mitä en usko saavani valmiiksi. Vilkaisu haarukkaotukseen riittää saamaan intoa. "Jaksoinhan tehdä tuonkin loppuun!"