sunnuntai 28. elokuuta 2011

"Minulla oli fantastinen idea aamulla, mutta minä en pitänyt siitä." (Samuel Goldwyn)

Ohjeen lukeminen on aina ollut minulle hieman hankalaa. Jos en monen yrityksenkään jälkeen ymmärrä ohjetta, sovellan sitä useimmiten omalla tavallani. Näin kävi eräänkin hatun kanssa jonka sain aikaiseksi kuluneella viikolla. Kyseessä oli pyöröpuikoilla tasossa tehtävä patenttineulemyssy. Ohjeessa myssy oli tosin yksivärinen. Olin tehnyt patenttineuletta joskus kauan sitten, eikä sen periaatteessa vaikeaa pitäisi olla. Tällä kertaa keskittyminen ei riittänyt, joten sovelsin ohjetta ja sain aikaiseksi seuraavanlaista pintaa. En tiedä onko kyseisellä pinnalla jokin nimi, mutta mielestäni siitä tuli ihan kivan näköistä. Olin hieman pettynyt kun otin hatun pois puikoilta, mutta se pääsikin oikeuksiinsa vasta päähän laitettaessa. Kanssa-asukkikin halusi samanlaisen, kun näki millainen hatusta tuli, jee!

Kävin tällä viikolla kirjastossa herättelemässä jo jonkin aikaa uinunutta rakkauttani äänikirjoja kohtaan. Lainasin pari sellaista ja illat ovatkin kuluneet kivasti niitä kuunnellessa ja neuloessa. En kyllä kaipaa yhtään kesähelteitä takaisin, mutta pitihän niiden tänä viikonloppuna taas saapua.





lauantai 20. elokuuta 2011

"Maailma on niin kuin peili, niin se heijastaa, takaisin sun oman asenteesi aina vastaan." (Pidä Liekkis - Seppo Paarma)

Vapaapäivät pitää käyttää sellaisten asioiden tekemiseen, joita haluaa tehdä vain ja ainoastaan huvin vuoksi. Tänään teki mieli tehdä jotain uutta, mitä en ollut ennen kokeillut. Niinpä päätin koettaa tehdä huovutetut kehykset peiliin. Pitkään piti miettiä millä tekniikalla ne kannattaisi toteuttaa.

Huovutin kehykset suoraan muotoonsa. En omista kuumaliimapistoolia, muuten olisin voinut liimata kehykset paikoilleen. Nyt sain tyytyä ompelemaan kulmat kehysten takaa kiinni, niin että huopa pysyisi paikoillaan. Jätin kehysten reunat elävän näköisiksi, enkä edes yrittänyt laittaa niitä mitenkään suoriksi. Tässä oli myös se hyvä puoli että kehykset ovat irrotettavat. Ompelin lopuksi kehyksiin villa-ja puuvillaisia virkattuja kukkia.






Löysin eilen kirpparilta aarteen. Pienen hippityylisen naulakon. Keskellä oli pieni timanttisydän, mutta irrotin sen, koska se oli mielestäni liikaa. Naulakko koristaa nyt makuuhuoneen seinää.

Nyt saa syksy tulla ja sen mukana pimeät illat, tee, villapaidat, pipot, huivit, sukat, lapaset, peitot ja kynttilät. Kaikenlaiset turvallisuuden tunteen herättävät asiat.



tiistai 16. elokuuta 2011

"Mene leikkimään pieni ötökkä. Leiki niin kauan, kuin saat leikkiä!" (Piisamirotta-Muumipeikko ja pyrstötähti)

Syksy tuli. Sen huomasin kahdesta asiasta; aloitin taas pitkästä aikaa neulomaan villalangoilla ja kaupassa teki mieli ostaa vaniljateetä. En kuitenkaan vielä päätynyt teehen (jätän sen myöhempien syysiltojen iloksi) vaan ostin kaksi kerää Novitan uutta "Noki" lankaa. Neuloin pipon ja aloitin tekemään myös säärystimiä. Pengoin hieman kaappeja ja löysin käsitöitä joita en ollut käyttänyt. Purin niistä muutaman ja sain ihan kuin uutta lankaa. Lisäsin säärystimiin punaisia ja sinisiä raitoja niistä lankakeristä. Punainen lanka oli ennen lapanen jonka toisen parin hukkasin joskus. Sininen oli huivi, joka oli jäänyt kaapin pohjalle lojumaan.





Purin myös erään vanhan huivin ja tein siitä hatun. Huivissa oli valmiiksi raitoja, enkä irrottanut purkaessani erivärisiä lankoja toisistaan, vaan halusin nähdä millaisiksi kuviot muodostuvat hatussa. Ihan hyvin asettuivat. Neuloin hatun suorakaiteena ja yhdistin myöhemmin muotoonsa. Ajatuksen tällaisesta hatusta sain Jyväskylässä olevasta "Kimperi" liikkeen mallistoista, joissa samantyylinen hattu on tehty kankaasta. Halusin nähdä toimisiko se neulottaessa. Hyvin toimii, nurkat muodostavat päähän laitettaessa pienet "korvat".




Ps. Aikaisemmin mainittu huovutettu punainen lintu sai viime viikonloppuna nimekseen Vaaccu Koipelo, ja asustaa nykyään muuttolintuna Helsingissä.

tiistai 9. elokuuta 2011

"Eläimissä pidän ennen muuta niiden vilpittömyydestä." (Charles Baudelaire)

Kesä alkaa olla ohi ja linnut muuttavat pois. Huovutin eilen pienen kurjentapaisen. Tosin väritykseltään enemmänkin papukaijan. Se asuu vielä toistaiseksi täällä meillä´, mutta ehkä sekin joku päivä muuttaa muualle. Jalkoja en huovuttanut vaan virkkasin ja kiinnitin myöhemmin ommellen.







Etsin myös kuvat aikaisemmin huovuttamistani eläimistä. Etenkin lintuja on tullut tehtyä. Pidän lintujen tuomista mahdollisuuksista, muodoista ja väreistä, sekä siitä että mittasuhteita pystyy helposti liioittelemaan.



Nämä seinälle ripustettavat flamingot olivat koulutyö. Nykyään jo ovat saaneet uuden kodin.






Tämä lintu majailee tällä hetkellä komerossa. Luultavasti tähtihetkensä se koki näyteikkunanäyttelyssä, jossa se oli esillä kuukauden, samoin kuin edellä mainitut flamingotkin. Käytin lintuun paljon kierrätysmateriaalia, mm. helmet, napit, ja osa langoista. Työtunteja se vei paljon, mutta oli myös opettavainen kokemus tehdä noin iso työ. Ehkä joskus uudestaan! Kunnes saan postimyynnistä uudet hermot ja aikaa.



Hyvin yksinäinen pieni pöllö. Alunperin kolmiulotteisten huovutusten kokeilu, mutta siitä tulikin aika rakas. Tällä hetkellä on majoittunut makkarin kirjahyllyyn suremaan.



Neulahuovutettu tukaani. Ensimmäinen kolmiulotteinen neulahuovutustyöni. Tein tämän työharjoittelussa ollessani. Tällä hetkellä kenties erään käsityöliikkeen näyteikkunassa. Villan olisi voinut huovuttaa huomattavasti tiiviimmäksi, mutta, noh, harjoittelin vasta. Puolustus kai tuokin.



Samassa harjoittelupaikassa näyteikkunaan neulahuovutettu lammasbändi. Aurinkolasit on tehty pahvista ja piipunrassista. Soittopelit on koottu putiikista löytyvistä tarvikkeista. Kuulin muuten juuri, että piipunrassi on ihan oikea piipun rassaukseen käytettävä väline. En tiennyt! Sain nähdä kuvan oikeasta piipunrassista ja ihan samannäköistähän se on. Ystäväni on asiakaspalvelutyössä, eikä kuulemma saa myydä kyseistä piipunrassia alaikäisille, koska se on tupakointiväline. Mutta leikki-piipunrassia askarteluosastolta saa. Hassua!




Neulahuovutettu kaniinitaulu. Koko noin 20x15cm. Tässä olin jo hieman kehittynyt neulaamisessa, ja saanut villasta tiiviimmän. Harjoittelussa tehty mallityö tämäkin.




Ja nämä puput neulahuov.. No enpäs. Yoda & Yänis kaniinit. Päivieni piristys ja joskus pelastus. Eläimissä on sitä jotain.





lauantai 6. elokuuta 2011

"Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta." (Ralph Waldo Emerson)

Ensimmäinen käsityöpäivitys. Nyt kesällä on ollut aikaa tehdä asioita ihan huvin vuoksi. Niinpä pengoin viime viikkoina kaappeja ja löysin tavaroita joita voisi kierrättää. Vanhoja lankoja minulla on keräkaupalla, joten virkkasin niistä kaksi talvenkin yli kestävää kukkasta. Löysin laatikosta vanhat syömäpuikot, joiden ympärille virkkaamalla sain kukille varret. Kuvissa näkyy myös talvella virkkaamani Pupu.



Löysin myös pieniä puisia valokuvakehyksiä, joita koristelin muilla kaapista löytämilläni tarvikkeilla.
Maalasin kaikki kehykset puumaaleilla. Vihreän kehyksen koristelin tulitikuilla (jotka myös maalasin) ja puuhelmillä. Puiset tähdet eivät ole vielä kiinni kehyksessä. Harkitsen vielä jätänkö ne lopulliseen versioon.




Toisesta kehyksestä tulikin melkoinen prinsessatuote. Löysin vanhaa metalliketjua jonka liimasin kehykseen puuhelmien kera. Harkitsin jopa glitteriä mutta päätin jättää kehyksen edes jollain lailla siedettävään kuntoon.






Vaaleanpunaiset pienet kehykset menivätkin sitten reilusti yli. Olin joskus Tiimarista ostanut (kyllä, ihan selvin päin) tuollaisia pinkkejä ihastuttavia klitterpalloja, halvalla kun sain. Tähän mennessä en ollut tehnyt niillä mitään, mutta nyt liimasin ne pieniin kehyksiin. Itselleni tulee mieleen tuosta vähän sellaiset teattereiden takahuoneiden peilit, mitä ainakin elokuvissa näkee. No ehkä noillakin jotain käyttöä joskus tulee. Valkoiseen kehykseen liimasin nappeja ja helmiä.


"Hakkaa omat halakos! Sillo suat niistä lämpimän kaks kertaa." (Savolainen sananlasku)

Olipas tämä blogin teko nyt työn ja tuskan takana. Mutta vihdoin sain asetukset edes jotenkin selkeiksi.

Tämä sateinen lauantai jotenkin vaati, että nyt teet sen blogin mitä olet monta kuukautta miettinyt. Tässä se nyt on! Otsikkona "Varjoisa Nurkkaus" siksi, koska toivon tämän olevan minulle (ja ehkä muillekin) paikka josta tulee hyvä mieli, jossa voi rauhoittua ja pohdiskella elämää. Sellaisia paikkojahan nämä blogit usein kirjoittajilleen ja lukijoilleen ovat. Minulle tulee ainakin tosi hyvä mieli kun muiden blogeja luen.

Päivitän tänne ainakin käsityökuulumisia, ehkä muutakin siinä sivussa. Tervetuloa minä ja tervetuloa sinä!